Viime päivinä olen siivonnut tavaraa, laittanut vaatteita pahvilaatikoihin, vienyt kierrätykseen, lajitellut ja ihmetellyt. Mistä tätä tavaraa on siunaantunut. Sodanjälkeinen sukupolvi säilöi ja säilytti kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Pullonkorkit, laatikoiden kannet, kuminauhat. Minä olen geeniperimänä saanut tämän säilyttämisen vahvan vietin. On remonttivaatteita, sitten joskus tavaroita, vielä hyviä vain hiukan rikki menneitä astioita, korvattomia kuppeja. Tendenssi on kuluttaa kaikki ihan loppuun. Jäähyväiset hyville vanhoille kengille ovat haikeat.
Silloin kun säilyttää, vaikkei uutta hankikaan, tavaraa kertyy ja kertyy. Samaan aikaan mietin, miten toisella puolella tavarasta on oikeasti pulaa. Asuessani Nicaraguassa vuoden näin perheitä, jotka eivät omistaneet mitään, muovituoli siinä se. Kenkiä ei ollut, muovisandaalit ympäri vuoden. Risaiset vaatteet ja hakaneuloilla kursitut hameet. Miten saisin tämän tavaranpaljouden heitettyä sinne, missä sillä olisi todellista käyttöä. Tätä tänään pohdin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti