torstai 7. kesäkuuta 2012

Ahmien

Kannattaisikohan joskus rauhallisesti totutellen tutustua uuteen kulttuuriin ja kaupunkiin. No me aloitamme matkamme taas ahmien. Ikään kuin täyttäisimme näkemisen ja kokemisen tyhjiötä. Haluan mennä vielä kulman taakse kurkistaa vielä tuonne, eteenpäin sanovat nälkäiset jalat. Ja näin taivallamme. Kiipeämme vanhan kaupungin laelle näköalapaikalle ihailemaan tiilikattoja ja kukkuloiden riviä.

Pistäydymme yhteen sadoista kahviloista. Vanhaan ja hiukkasen kuluneeseen, mutta niin kauniiseen. Vanhempi mies rahastaa oven suussa ja touhukkaat naiset leipovat sämpylöitä ja  pullia. Kylläpäs Lissabonin pulla maistuu ja kahvi on hyvää. Kuljemme kapeita kujia pitkin, ravintoloita, uusia ja vanhoja rivistössä. Haluaisin kokeilla niitä kaikkia.

Tarkan harkinnan jälkeen päädymme Casa do India nimiseen ravintolaan, joka on täynnä paikallisia ruokailijoita. Tilaamme grillattua kanaa ja kalaa, talon viiniä ja kyllä maistui. Lounaan jälkeen laskeudumma vanhasta kaupungista alas Tejo joen rannalle ja menemme akvaarioon. Ihastelemaan merihevosia ja kiikarisilmäistä rauskua. Irvihammas hai pyörii ympyrää ja tekee olemuksellaan vaikutuksen myös meihin. Illalla väsyneinä palaamme majapaikkaan. Täynnä virikkeitä, nähtyä ja maistettua. Tyytyväisinä.

Joskus sitten toisen kerran rauhallisesti ja hitaasti totutellen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti