Valitsen

Poimuri oli hukka nimisessä paikassa ja harmitti.

Syyskuun aurinkopäivänä lähden yksin metsään poimimaan vielä mustikoita.

Valitsin hyvän paikan ja siellähän ne minua odottivat pensasmustikan kokoiset vielä kiinteät marjat.

Nautin siitä miltä suuri marja tuntui kourassani, ilman poimuria.

Aurinko siivilöityi puiden välistä, löysin muutaman kanttarellinkin.
Ne ovat kuin kultaa loistaessaan vihreällä mättäällä.

Valitsin ne suurimmat mustikat.

Teen valintoja joka päivä.
Valitsen metsän, auringon, oikean paikan, oikean ajan,
sopivan elämän, onnen, keltaisen kanttarellin.

Valinnat ne suuret ja pienemmätkin odottavat sitä hetkeä, jolloin niihin tartun.
Tahdon niin paljon, hyviä asioita.

Haluan rajattomasti rakkautta,
äärettömästi iloa,
loputtomasti lämpöä.

Runsaasti valoa,
suunnattomasti välittämistä.

Katkeamatonta hymyjen virtaa,
kohtaamisia,
onnea tuhat tonnia.

Onneksi osaan valita, no useimmiten.

Kunhan vain muistan, mitä itselleni valitsen.
Sen suurimman sinisen mustikan,
auringonsäteen.

Ne asiat joita ihailen, jonne kurotan.
Kiitos mustikat, kiitos kanttarellit (5 kpl) kiitos syyskuun päivä.