Blueberries

Tänään metsästin taas mustikoita, blueberries, sinisiä mustia marjoja.

Kka - johdin sanassa kuvaa pienuutta tai hellittelyä - mustikka, puolukka, juolukka.

Tarun mukaan mustikan väri johtuu siitä, että käärme oli käynyt lipomassa mustikkaa kielellään.

Mustikka muotimarja on maukas flavonoideja sisältävä terveyspommi. C-, B-vitamiinit, antioksidantit, kuidut, sinkit ja megnesiumit, kaliumit samassa pienessä paketissa.

Kävelin kuivuuttaan ratisevassa metsässä ja näin jopa kaksi yksinäistä sientä.

Mustikoita oli vain paikoitellen ja mietin ovatko jotkut muut vieneet minun marjani. Lapsena Lapissa lähdimme hillamettään kauniinoransseja auringonvärisiä korpihilloja etsimään. Paikkakuntalaisilla oli aina tarkkaan vartioitu "hillasalaisuus", ikioma paikka jossa parhaimmat hillat odottivat poimijaansa. Salaisuutta vaalittiin ja marjat poimittiin.

Oliko niin, että joku oli jo poiminut parhaimmat marjat minua ennen!

Löysin omani, suuret mustikat jotka värjäsivät sormeni ja tuntuivat ihanalta kourassa. Kelpuutin ainoastaan parhaat omaan pöytääni talvella nautittaviksi.

Ja onneksi nämä eivät ole vain minun marjojani. Minulle omistettuja, omiani. Merkittyjä marjoja, raja-aidoin eristettyjä.

Joie - ilo

Onneksi nämä mustikkakaunottaret ovat meidän kaikkien, jokainen voi poimia. Tässä maailmassa jossa omistusoikeus ulottuu liian laajalle.

On tärkeää, että tämä kaikki sininen kauneus on meidän kaikkien yhteinen. Kuka vaan saa kun onnekas niitä löytää ritisevästä metsässä.

Mustikkametsän jälkeen pulahdin järveen, sukelsin ja tunsin eläväni - kesää.