Näe hyvää

Päivänä, kun olin kotona, heräsin hyvän yöunen jälkeen virkistyneenä auringonpaisteeseen huhtikuussa.

Päivänä, jolloin heräsin aikaisin, ihailin valon leikkiä keltaisella salin seinällä. Muistelin pimeistä pimeintä talvea ja nautin lisääntyneestä valosta. Kohti valoisia öitä mennään kovaa vauhtia.

Aamuvarhaisella koin, että tästä tulee energinen päivä ja oloni tuntui kevyeltä.

Minulla on me ja vietämme yhdessä tämän kevään ja tulevan kesän.

Päivänä, kun olin kotona, en kaivannutkaan turkoosia merenvälkettä tai auringon paistetta hiekkaisella iholla. Minulle riitti hyvin tämä keittiö ja koiran tervehdys aamusella. Lämpö joka huokuu näiden seinien sisäpuolella.

Tänään keskityn siihen, mitä minulla jo on. Rakkauteen joka on kuin meren korkea aalto rannan kivien yli pyyhkivää, sielun sopukoihin virtaavaa. Kiitollisena siitä, mikä ympärilläni elää ja vahvistaa minua.

Päivänä, jolloin arjen pienet asiat ovat merkityksellisiä. Kukka piirongin päällä, puurokattila ja kahvikuppi.

Päivänä kun olin kotona ja kaikki tämä ennen kello kahtatoista. Päivän mietelauseena oli Saima Harmajan kirjoitus vuodelta 1932 siitä, miten linnut laulavat jo kilpaa.

Vanha ovi

Puhdistan yläkerran vanhaa ovea vanhasta maalista. Tämä on yksi lempipuuhistani. Poistan vanhan maalin ja maalaan oven uudelleen.

Hioessani maalipintaa mietin elämääni ja omaa terveyttäni. Odotan tärkeitä uutisia siitä, miten kehoni voi, miten soluni ovat parantuneet. Uutisen vaikuttavat elämääni ja elämäntarinaani. Pohdin elämääni tunteja samalla kun raaputan maalipintaa.

Kuin lahjana maalikerroksen alta paljastuu upea, vanha puupinta. Vanha ovi on kuin talon minulle antama lahja. Tämän oven olen kaikki nämä vuodet sisääni kätkenyt. Ihaile minua tuumaa ovi ja minä ihailen.

Saan hyviä uutisia terveydestäni. Elämä on täynnä yllätyksiä kuten oven kaunis vanha pinta.
Toivon ja ajatuksieni ovi.

Viikkoja kuluu ja raaputan oven toista puoltaaa. Se on rosoisempi ja pinta on epätasainen. Päätän maalata sen puolen, valkoisella puhtaalla öljymaalilla.

Maalatessani ajattelen maailman käännettä. Ihmisiä tässä universumissa, autioita Milanon katuja, terveyttä ja uhkakuvia tulevasta. Ovea maalatessani toivon koko universumille hyvää ja kaikkea arvokasta.

Miten paljon omat ajatukseni ovat muuttuneet lyhyessä ajassa. Ovi on kuin muistutus siitä miten ajatukset ja koko elämä voi muuttua hetkessä. Ja siinä se ovi kuitenkin on paikallaan, talon upeana lahjana minulle.

Muisto Napolinlahdelta jouluna 2019

Lankalauantaita

Lankalauantaina heräsin auringonpaisteeseen hyvän yöunen jälkeen virkistyneenä. Sauna oli edellisenä iltana tehnyt tehtävänsä.

Tänään heräsin ajoissa ja ihailin valon leikkiä salin keltaisella seinällä. Muistelin pimeistä pimeintä talvea ja nautin lisääntyneestä valosta. Menemme kohti valoisia öitä ihastuttavalla vauhdilla.

Aamuvarhaisella tunsin, että tästä tulee energinen päivä ja oloni tuntui kevyeltä.

Tänään pidän itsestäni ja meistä hyvää huolta. Minulla on me ja selviämme yhdessä.

Päivänä, jolloin olin kotona, en kaivannutkaan turkoosia merenvälkettä tai auringon paahdett hiekkaisella iholla. Minulle riitti hyvin tämä keittiö ja koiran iloinen tervehdys aamusella.
Meidän kaikkien lämpö, joka huokuu näiden seinien sisäpuolella ja kevääseen heräävässä puutarhassa.

Tänään lankalauantaina keskityn siihen, mitä minulla on.

Rakkauteni, joka on kuin meren korkea aalto rannan kivien yli pyyhkivä, sielun syvyyksiin virtaava.

Olen kiitollinen siitä, mikä ympärilläni elää ja vahvistaa minua.

Tänään arjen pienet asiat ovat merkityksellisiä. Kukka piirongin päällä, puurokattila ja kahvikuppi.

Päivänä kun olin kotona ja kaikki tämä ennen kello kahtatoista.

Pidetään huolta itsestämme ja läheisistä!

Aurinkoista lankalauantaita!

Kohtaamisia Marokossa

Berberinaiset jauhamassa arganöljyä Atlas-vuoristossa

Halusimme kohdata itselle vieraan kulttuurin, sen äänet, maut, tunnelmat ja kasvot. Teimme 10 päivän matkan Pohjois-Afrikkaan, uudelle mantereelle, uuteen maahan.

Perillä aistin vierauden tunteen, tuttuja piirteitä tai eleitä en löytänyt. Jokainen kohtaaminen jättää minuun jälkensä. Marokko sai minut hämilleen, vieraudellaan, kauneudellaan, koskettavuudellaan.

On niin tärkeää ravistaa ajoittain yltään tavanomaisuuden viitta ja kohdata uusia asioita, opetella olemaan avoimempi erilaisuutta kohdatessaan ja antaa uusien asioiden ajatusten ja kokemusten päästä ihon alle. Kohdata avoimesti myös omat ennakkoluulonsa.

Mausteiden maailmaa Marrakechissä

Mattoja kaupan Medina vanha kaupunki

Mandariinien aika

Mosaiikit varjoineen

Vuosi 2018

Vuonna 2018, joka hujahti nopeasti, ehdin tehdä monta asiaa. Vuosi koostui pienistä palapelin osista, mukaan mahtui värikkäitä, harmaita, vaaleita paloja. Palapelin muodostama kuva jää helposti huomaamatta.

Opettelin kesällä purjehtimaan, tuulet olivat mitä olivat. Nautin harvinaisen lämpimästä ja pitkästä helleaallosta. Odottelin talvea tulevaksi. Kaipasin lumen mukanaan tuomaa valoa. Haaveilin hiihtömisestä.

Kaipasin ihmisiä jotka ovat poistuneet luotani. Minulla oli ikävä Sissy koiraa, joka kuoli keväällä. Ihailin Pau koiran kahta pentua, niitä piti kyllä tulla neljä. Pennut olivat maailman söpöimpiä otuksia. Ihailin Kerttu kissaa ja hänen kesäistä vapauttaan mennä ja tulla.Viettää kesäpäivää kukkapenkin varjoissa.

Suunnittelin, unelmoin tuntikausia. Sain aikaan vähemmän. Tänä vuonna kohtasin kiehtovia ihmisiä, kuulin tarinoita muilta mailta. Kudoin paljon, luin vähemmän. Söin kilottain hedelmiä, join teetä ja nautin hyvästä kahvista. Hain kenkiä joita Pau aina piilottaa, hukkasin aurinkolasit, kastelin puutarhan kukkia. Remontoin vähemmän, en lentänyt lentokoneella. Kierrätin ja kompostoin. Jätin jäähyväiset monelle käytetylle vaatteelle ja tavaralle. Halasin, itkin ja lohdutin. Olin läsnä ja lähellä.

Olisin voinut tehdä sitä ja tätä. Mutta tämän ehdin ja miljoona muuta. Onneksi ja onnekseni.
Vuosi 2018 on täynnä näitä pieniä tapahtumia, minun elämääni nyt.

Mietteitä...

Tässä vaiheessa vuodenkiertoa, ennen joulua tulee mieleen, miten tärkeää on valita harkiten, välttää
turhaa ja tarpeetonta.


Miten mukavaa on ottaa joululaatikosta eskarissa tehty paperirullasta taiteiltu kynttilä.

Hellyttävän näköinen kapistus eteisen pöytää koristamaan. Tärkeitä kodin arvoesineitä,
joiden toivoo säilyvän joulusta toiseen. Tai ryppyinen enkeli, jonka siniset hiukset harvenevat
vuosi vuodelta.


Vuoden aikana unohtaa joululaatikon aarteet. Tutut esineet jotka luovat joulun tunnelman.

Olen huomaamatta jatkanut lapsuuskodin perinnettä.

Aatonaattona lattialle levitettiin tietty leveä räsymatto, punainen puinen joulukynttelikkö

pöydällä, olkipukki ja joululiina. Tutut kuusenkoristeet ja jouluruuat vuodesta toiseen samassa järjestyksessä.

Sytytän salissa kynttilän ja tunnelmoin pimeässä talvi-illassa.

Kotona

Koti jossa asun on osa minua,
tila jossa arvoni ja uskomukseni saavat elää rauhassa.

Kodin esineet ja tunnelma kertovat tarinoita elämästäni ja minusta.
Arvot todentuvat ja toteutuvat arjessa.

Kotini on rakennettu olemista ja nauttimista varten, meitä varten.
Yhdessäolon paikaksi.

Pikkuhiljaa olen itse rakentanut majaani, pesääni.
Paikkaa jossa voin levätä ja pysähtyä.
Tilaa jossa voin elää ja unelmoida.

Omaa paikkaa johon voin sukeltaa, peiton alla pehmeässä,
talvella vilttiin kääriytyneenä,
viipottaa villasukissa.

Olen löytänyt tässä talossa lempipaikkani,
paikat jossa puuhastelen.

Hämmennän kattiloita ja käännän kirjan sivuja.

Löytänyt paikkan jossa uudet ideat syntyvät, 

jossa päivittäiset rutiinit hoidetaan.

Täällä näen käteni jäljet,
maalatut seinät ja korjatut ikkunat.

Kodissamme on tilaa, ilmaa ajatuksille.
Kodin tunnelmassa näkyy välittäminen, eletyt hetket,
kiukku, kertomukset ja rakkaus.
Kukin huone on täynnä tarinoita edellisten asujien ja
meidän.

Jokainen meistä saa olla ja elää näissä huoneissa.
Tunteitten kirjoa ja elämän ääniä.
Pyyhkeitä ja pyyhittyjä pöydänpintoja.
Hukkuneita sukkia ja ryynipurkkeja.

Aamulla voisin kävellä läpi talon eri huoneiden.
Tervehtiä itseäni ja tilaa jossa elän.
Järjestää asioita omille paikoilleen ja jäsentää edessä olevaa päivää.

Hetkittäin, päivittäin luoda itselleni sopiva tila,
olla ja hengähtää. Olla sinut itseni ja kotini kanssa.

Olla riittävä, värikäs, avoin, inspiroiva,
ihan oman näköinen
kuten minä itse.

Joulukodit

Tervetuloa meille!

Osallistumme Loviisan Joulukodit tapahtumaan 1—2.12 ja myös 8.9.12.

Auringon puolella –talomme on numero 8, keltainen talo tähdet ikkunassa.

Tule piipahtamaan ja kurkistamaan kotimme joulutunnelmaa.

Ajatus on tällä kertaa vähemmän on enemmän. Olen kaivanut laatikoista vuosien varrella

kertyneet joulukoristeet esille.  Itsetehtyjä, lahjoina saatuina, myyjäisistä kotiin tuotuina

koristeina, jotka joka joulu muistuttavat esineiden ja tarinoiden merkityksestä omassa

joulun vietossa. Meille riittää juuri tämä tonttu ja herra N. tekemä joulusukka ykkösluokalta.

Meillä on myös pikkuruinen kahvila, jossa on tarjolla itse leivottuja herkkuja kahvin ja teen

kera.

Mukaan saa joulutarinan ja itselle voi lähettää viestin, hyvän toivotuksen.

Risto lukee yläkerrassa kirjoittamiamme tarinoita kello 13 ja 15. Muutama vieraista mahtuu

mukaan.

Joten Tervetuloa!

Blueberries

Tänään metsästin taas mustikoita, blueberries, sinisiä mustia marjoja.

Kka - johdin sanassa kuvaa pienuutta tai hellittelyä - mustikka, puolukka, juolukka.

Tarun mukaan mustikan väri johtuu siitä, että käärme oli käynyt lipomassa mustikkaa kielellään.

Mustikka muotimarja on maukas flavonoideja sisältävä terveyspommi. C-, B-vitamiinit, antioksidantit, kuidut, sinkit ja megnesiumit, kaliumit samassa pienessä paketissa.

Kävelin kuivuuttaan ratisevassa metsässä ja näin jopa kaksi yksinäistä sientä.

Mustikoita oli vain paikoitellen ja mietin ovatko jotkut muut vieneet minun marjani. Lapsena Lapissa lähdimme hillamettään kauniinoransseja auringonvärisiä korpihilloja etsimään. Paikkakuntalaisilla oli aina tarkkaan vartioitu "hillasalaisuus", ikioma paikka jossa parhaimmat hillat odottivat poimijaansa. Salaisuutta vaalittiin ja marjat poimittiin.

Oliko niin, että joku oli jo poiminut parhaimmat marjat minua ennen!

Löysin omani, suuret mustikat jotka värjäsivät sormeni ja tuntuivat ihanalta kourassa. Kelpuutin ainoastaan parhaat omaan pöytääni talvella nautittaviksi.

Ja onneksi nämä eivät ole vain minun marjojani. Minulle omistettuja, omiani. Merkittyjä marjoja, raja-aidoin eristettyjä.

Joie - ilo

Onneksi nämä mustikkakaunottaret ovat meidän kaikkien, jokainen voi poimia. Tässä maailmassa jossa omistusoikeus ulottuu liian laajalle.

On tärkeää, että tämä kaikki sininen kauneus on meidän kaikkien yhteinen. Kuka vaan saa kun onnekas niitä löytää ritisevästä metsässä.

Mustikkametsän jälkeen pulahdin järveen, sukelsin ja tunsin eläväni - kesää.

Elokuu

Sanomalehdissä mainostetaan reppuja ja uusia kouluvaatteita.

Siitähän sen huomaa, että elokuu on menossa ja lasten kesälomavapaus loppuu. Paljaat varpaat laitetaan tennareihin ja elämä aikataulutetaan välituntien mukaan.

Ekaluokkalaisten innostus - siitä voisi ottaa mallia itselleen.

”Tulevaisuus on sitä, mitä tapahtuu, kun on aikuinen” toteaa tuleva ekaluokkalainen Sisu Stelander Hesarissa. ”Se tarkoittaa, että menee vanhemmaksi ja tulee työt”.

Ava Vikmanista tulee isona rohkea metsätyttö, joka suojelee luontoa ja kaikkea sellaista. "Tykkään olla metsässä ja lempivärini on vihreä."

Rakkautta

Yksi elämäni tärkeimmistä sanoista on rakkaus,
koettu ja jaettu.

Kirjoitan jatkuvasti sitaatteja paperilappuihin ja vihkoihin. Sanoja ja lauseita jotka tulevat minua vastaan. Näitä sitaattilappuja on aina mukava löytää tavaroita järjestäessä. En muista kenen kirjoittamia nämä sanat ovat, mutta näin ajattelen.


"Antaisin lahjaksi käynnin venetsialaiseen paperikauppaan,
musteen ja paperin tuoksuun,
veden välkkeeseen.

Tai kävelyn sateen jälkeiseen kaupunkiin pisaroiden ja lätäköiden peileihin.
Antaisin lumen tuoksun kirjekuoressa ja kantavan hangen.

Metsän taakse katoavan tienmutkan ja yön hämäryyden
ja valkeat perhoset.

Antaisin auringon valon ikkunaan ja hennon tuulen verhoihin.
Ja loputtomat yöt ja pakahduttavan riemun ja hellyyden.

Ja antaisin käden ja sen puristuksen.
Ja taikoisin vuodet takaisin ja pois.
Ja hymyn antaisin aran ja tietamättömän mutta toden."


Tämän kesän olen rakastanut paahtavassa helteessä ja ihmetellyt yhtäkkiä nousevia rajuja tuulenpuuskia. Rakkaus syvällä väreilevä.

Margaritas

Lempeä tuuli

Kuin lempeä tuuli

elämä kannattaa - kannattelee.

Lämmin tuuli raikastaa paahteisen ihon.

Haluaisin säilöä syksyn varalle tuon lempeän

ja lämpimän tuulen.

Sen tunteen kun elämä kannattelee.

Pysähtynyt kesäpäivän hetki Kirjaisissa

Mitäkö etsin?

Yhdessäoloa

jaetun katseen rauhaa ja levollisuutta.

Aamun ääniä

kesän kirkkaan valon varjoja.

Aamun raikkautta ennen päivän paahdetta.

Lämpimiä kesäiltoja

jolloin aurinko on jättänyt kosketuksensa maisemaan.


Lempeää utuista iltaa.

Näkymä Högsåran kyläraitilta

Mereni

Meren syvän salaperäinen tunnelma.



Vesi kannattelee,

siihen voi sukeltaa,

vesi virtaa,

puhdistaa.

Sen äärelle rauhoittuu,

Vesi tulvii,

pisarat ropisevat,

vesi ravitsee.

Veden äärellä elämä.

Maailma tuulenkantama.

Olisinpa päässyt lähemmäs

Kesäilta

Yksi täydellinen lämmin kesäilta.

Näitä iltoja olen nyt kerännyt useamman

ja poiminut ne takataskuun.

Reppuni on täynnä kesän hohdetta

ja hyviä tuulia mielikuvissani.

Merellä kuitenkin itätuulta ja tuuletonta.

Moottorin epätasaista putputusta

ja haaveita juuri oikeasta suunnasta tulevasta tuulesta,

jolloin nostan molemmat purjeet ja

kiidän veden kantamana tuulen viedessä.

Eteenpäin kohti reititettyä väylää,

mielessäni kohti aavaa merta ja

vapautta.

Kanssakulkijoita

Joku on nämä kaikki tänne rakentanut

Mansikkapaikat - tällä lähes myrskytuulella

Mikäs sen mukavampaa kuuman kesän päivänä kuin lähteä lähiseutu (200 km säde) matkailemaan. Tarkoitushakuisesti myöhäisiä mansikoita metsästämään. Toiviomatkalle itään, sillä meidän pikkuruisella torilla (2 kojua) ovat mansikat vain muisto ohimenneestä sesongista.

Lappeenrannan tori 60-luvulla

Lappeenranta on kohteemme. Olen käynyt siellä kolme kertaa elämässäni. Pikkutyttönä lomamatkalla kun liikuimme upealla Saimaan laivalla. Ostimme Lappeenrannan torilta hienonapinateepaidan, sitten aikuisena hääjuhlassa ja Herra N kanssa matkalla Parikkalaan veljeni veneelle.

Kerrankin osaamme poimia rusinat pullasta ja keskittyä olennaiseen - kulinaarimatkailuun.

Menimme Lappeenrannan  torille ja ostimme maailman herkullisinta leipää - ruista ja hiivaleipää. Osa katoavaa kansanperinnettämme, leivänleipojien yhä harvenevaa kantaa.

Ruisleipä joka saa tiinusta taianomaisen juurensa ja paiston puu-uunissa. Ensin paistetaan ruisleipä sitten hiivaleipä. Mika Rantanen kertoi, että hänen äitinsä leipoi aikanaan leipää ja myi niitä torilla. Nyt on hänen vuoronsa.

Mika Rantanen Lappeenrannan torin leipämyyjä

Leipälaatikot ovat melkein tyhjät

Ennen toki leivät menivät kaupaksi saman tien. Ihmiset kävivät toreilla paljon ahkerammin.

Oijoi miten hyvän makuisia leivät olivat kun niitä kotona maisteltiin. Voisin niin näitä aina ostaa. Minä hyvä leivän harras fani. Haluaisin aloittaa kansanliikkeen torien ja lähiruoan puolesta tässä  markettien täplittämässä maassa. Tori on tavallisen kansalaisen oikeus.  Ei hifisteleviä kalliskojuja vaan rehellistä maukasta ruokaa.

TORIELÄMÄ KUNNIAAN – AIDOT MAUT JA AIDOT IHMISET!

Tein myös vertailevaa tuoreustutkimusta havittelemistani mansikoista. Voittajaksi selviytyi

Kesälahdelta tulevat mansikat. Virkeän näköiset vitamiinipommit, joita syksyn synkeinä hetkinä tiputamme jogurtin joukkoon elämäämme maustamaan. Kiitos mansikkatila Mäkelä saamistamme Rumba ja Polkka mansikoista! Elämämme onnellisuusaste nousi reippaasti mansikoittenne johdosta. On niin totta että kotimaisten mansikoiden makuaromit ovat ainutkertaisen hekumallisia auringonvalosta johtuen.

Strawberries

Mitäs vielä. Kulinaristimatka Lappeenrannassa jatkui mitä mainioimmalla lounaalla Avot Sie ravintolassa. Ah ja voi niitä burgereita ja ravintolan letkeää tunnelmaa. Se on juuri siitä kiinni, että näkee hiukan enemmän vaivaa ja laittaa maut kohilleen. Siitä syntyy erinomaisen maukas kasvisburger. Kiitämme siitä!

Keskustassa sijaitseva street food paikka

Vielä Vedyt ja Atomit satamassa ja ihastuttavan iloiset punaraitaessuiset kojumyyjät, auringonpaiste ja Saimaansiniset puhtaat aallot. ”Ol Saimaalla pienoinen kahvila, aalloilla seilaava…”

Vedyt ja atomit valmistuvat

Jaahas mikähän kruunaisi rusinat pullassa Lappeenrannassa. Yksi universumin parhaista kahveista, joka syleili sieluani syvältä. Ystävällinen, sinisilmäinen mies kassalla, kesäpäivä ja nautinto huipussaan. Onko ihanampaa? Tänne tulen tekemään pyhiinvaellusmatkoja kahvia siemailemaan. Lehmus kahvi kunniaan! Jota se toki on jo niittänytkin.

Coffee and then more coffee

Kiitän ja kumarran Lappeenranta. Juuri näin pystyt luomaan sen tunnelman mitä haen.

Ystävällisyys ja ihmiset tekemisen takana. Aidot maut, tunteet ja tunnelmat. Niistä koostuu

palvelun ja kesälomamatkailijan huippuhetket.

Kahvilan tunnelmaa

Illalla perkasin mansikat letkeästi lämpimässä tuulessa Joan Chamorron Summertime kappaleen  säestämänä.

Kesäelämää

Ps. Kävimme tarkistamassa oliko Solveig paikallaan laiturissa tällä tuulella ja näimme upean hollantilaisveneen vierasvenesatamassa. Purjeveneiden kaunottaresta huokui ”Alankomaiden merenkulkuhistorian tuulahdus” upeine puukoristeluineen. Minkälaistahan on purjehtia tuollaisella kaunokaisella? Satamassa tapasin myös veneilijäpariskunnan, joka oli yllätys yllätys lukenut Tällä tuulella -blogia. Siitä kaunis kiitos. Tosi mukava ajatella, että näitä rivejä luetaan!

Lumoudun

Haluamme lumoutua

haluan lumoutua

tästä kaikesta.

En piiloutua pölypallojen metsästäjäksi.

tahrojen täplittämäksi.

luudan vartijaksi.

pölyimurin taluttajaksi.

puunaajaksi.

Vaan haluan lumoutua

ohi tavanomaisuuksien verkoston.

Poispäin muiden elämysmatkoista

kohti omaa

taitoani lumoutua

häikäistyä

ja kulkea edellä kohti koillisesta puhaltavaa puhuria

antaa sen lumota voimallaan.

Onnenkantamoinen

Tuulisen päivän päätteeksi saavumme Rosalan saarelle Hiittisiin.

Tuulisen yön jälkeen lähdemme kävelylle ja matkalla eteen tulee itsepalvelubageri munkkeineen ja

saaristolaisleipineen.

Jatkoimme matkaa ja hiekkatien varrella meren rannalla oli katukeittiö. Oman panimon olutta ja

herkulliset burger leivät naudan liha sisuksena ja höystönä herkkuja. Emme aavistaneet emme

ennakoineet, että tällainen onnenkantamoinen täällä Rosalassa. Joskus kosmiset väreilyt ovat

kohdallaan ja bistro hypähtää eteen. Oli paikka ollut avoinna kokonaiset kolme päivää. Myyjinä

viehättävä pariskunta. Onnea ja menestystä!

Iltaisin

Iltaisin annan veneen tuudittaa itseni uneen.

Raikas melkein ulkoilma tainnuttaa väsyneen

hyvään syvään uneen.

Toivotan itselle, lähellä oleville, universumille hyvää,

hyvää unta, hyvää oloa,

hyvyyttä jaettavaksi.

Sorsa chillaa

Juuri nyt on hyvä

Rakas koiramme Pau Certofina on saanut kaksi pentua, 1 poika ja 1 tyttöä.

Tammisaaren tammikujan päässä Knipanin vieressä ja kauniin laiturin lähellä on ihana olla.

Seurata veneiden kiinnittymistä ja lähtöjä. Sunnuntaipäivänä jolloin on aikaa.

Kierrellä kaduilla ja kurkkia ikkunoista.

Katsella auringossa kiitäviä purjeveneitä merenlahdella.

Ajatella josko asuisi vaikka täällä tämän vihreän puiston laitamilla.

Vanhassa erisävyisen keltaisessa hirsitalossa ja paseeraisi laiturilla ihan vain

huvikseen. Sunnuntaisin jolloin on aikaa ja kesäpäiviä.

Hymyjä metsästäen.

Knipan Tammisaari

Koira vartioi residenssiä