Vuosisadan alussa isomummuni Karoliina sanoi ukkosta Isäiseksi.
Voiko kesäisempää olla kuin elokuun ukkonen. Menimme järvelle uimaan, kuuma ilma, vilvoittava vesi. Näimme miten musta ukkospilvi lähestyi. Ehdimme juuri nopeasti uida ennen lähestyvää jyrinää.
Vesisade alkoi ja kasteli meidät. Loppumetreillä satoi pieniä valkoisia rakeita.
Jyrinää, kaatosadetta, taivaan voimaa. Kesämyrskyn raikkaus iholla.
Onnentunne. Miten jännittävää. Isäinen näytti voimansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti