Eilen kuulin tarinoita Afrikasta, Tansaniasta. Kirahvin, gepardin, norsun kuvia, tanssivia ja laulavia naisia kansallispuvuissaan. Juttelimme ruokapöydässä erilaisista maailmankuvista. Siitä, miten Suomessa mediassa, puheissa käsitellään ongelmia, huolia ja uhkakuvia. Miten ihmisillä on kiire koko ajan harrastuksiin, tekemiseen.
Afrikassa ei ole pelkästään nälänhätää ja luonnonkatastrofeja. Afrikassa asuvat sanoivat kaipaavansa eniten ihmisiä Suomessa käydessään.
On olemassa sanonta:
"Valkoisella miehellä on kello, mutta meillä on aika." Voiko tuon paremmin ilmaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti