maanantai 3. syyskuuta 2012

Tarina kilpikonnista

Kilpikonna leppoistamisen symboli. Hitaasti ja varmasti etenevä otus, joka elää omalla rauhallisella tempollaan.

Jos oppisi taidon levätä, helposti sisällä asuva metronomi ajaa suorittamiseen, joka menee yli omien rajallisten voimavarojen. Viikonloppuna olin väsynyt, hidastin tahtia, kävin saunassa, nukuin hyvin ja nyt jo helpottaa. Koska opin taidon jakaa voimani oikein, riittävästi tekemistä ja samalla unohtaa tuon sisällä tikittävän metronomin?

Minua on jo vuosia kiehtonut tarina kilpikonnista.

Libanonilainen Mona Khalil päätti omalta osaltaan auttaa ja pelastaa merikilpikonnia. Monan sukutila Etelä-Libanonissa sijaitsee lähellä rantaa, jolla jo tuhansia vuosia on jatkunut sama näytelmä. Merikilpikonnat käyvät laskemassa munansa okranväriseen hiekkaan. Puolentoista metrin pituisiksi kasvavat merikilpikonnat elävät valtaosan arvoituksellisesta elämästään merten syvyyksissä. Vasta 20-30-vuotiaina aikuiset kilpikonnanaaraat palaavat munimaan samaan rantaan, jossa alun perin itsekin kuoriutuivat.

Monan sukutilan ikkunan takana huojuu tuulessa jykevävartisia appelssiini-, greippi- ja avocadopuita ja kotirannassa on parisataakiloiseksi kasvava erittäin uhanalainen liemikilpikonna ja hieman pienempi, Välimerellä yleisempi valekarettikilpikonna.

Mona asui sodan takia vuosia ulkomailla, mutta palasi suojelemaan kilpikonnia. Kilpikonnien vuosirytmissä kriittisin kausi ajoittuu toukokuulta elokuulle. Silloin sukukypsät naaraat nousevat merten syvyyksistä, kaivavat kotirantansa hiekkaan pesän ja munivat sinne noin sata pingispallon kokoista munaa. Muninnan jälkeen suurin uhka ovat pedot kuten ketut ja ravut, jotka herkuttelevat munilla.

Munien kypsyminen kestää 45-60 päivää. Sen jälkeen pikkuruiset poikaset kuoriutuvat ja ryömivät kohti aaltoja. Ensimmäisellä matkallaan ne painavat mieleensä maiseman, johon naaraat saapuvat munimaan 20-30 vuoden päästä.

Mona kaivaa kilpikonnan pesän auki, mittaa, punnitsee ja laskee munat. Sen jälkeen hän asettelee pesän ylle metalliverkon, joka estää petoeläimiä syömästä munia. Huolimatta sodista ja alueen vaarallisuudesta Mona toteaa: "Tämä on minun unelmani. Vaikka kuolisin huomenna, olen ainakin saanut elää kymmenen vuotta unelmaani".

Pikkuruisista munista kuoriutuu kilpikonnanpoikasia, jotka ryömivät päättäväisinä kohti Välimeren aaltoja. Vain yksi tuhannesta kuoriutuneesta poikasesta selviää aikuiseksi. Mona kertoo: "Jokaisen lapsen pitäisi nähdä kerran elämässään, kun merikilpikonna kuoriutuu. Haluan lasten tietävän, että Libanonissa löytyy myös jotakin, joka ei ole tuhoavaa."

Jukka Huusko HS 6.5.

Nicaraguassa näin aikanaan vastaavanlaisen kilpikonnien rannan, joka oli osa luonnonsuojelualuetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti